Kohtaus 1
Pieni avaruuskettu löysi kuun puutarhasta hopeisen kastelukannun. Se kasteli hiljaa tähtikukkia, ja jokainen kukka syttyi pehmeään valoon.
Kohtaus 2
Kun ilta tummeni, avaruuskettu kuuli ystävällisen kuun kuiskaavan: tänään ei tarvitse kiirehtiä. Kettu käpertyi sammalpeitteelle ja katseli, kun valot tuikkivat rauhallisesti.
Kohtaus 3
Lopulta se sulki silmänsä ja päätti palata puutarhaan taas joskus. Tähtikukat jäivät vartioimaan unta, aivan hiljaa ja lempeästi.